Raitavat apinat

Housut ja paita pojalle koossa 110 cm

Apina joustofrotee on ostettu Majapuulta ja 

raitakangas Metsolasta.

Apinakankaan laatu on niin taivaallisen

ihanaa, että olisi tehnyt mieli

itkeä sitä ommellessa.

Haukku

Murun haukkukankaasta

syntyi slipoveri ja housut.

Ensin mietin kankaasta haalaria, 

mutta mielllän sen niin kovin hankalaksi 

lapselle, joka on juuri oppinut käymään

itsenäisesti potalla. 

(Enkä tahdo että se taito mihinkään katoaa.)

Kaavat on mitälie sekotuksia.

Kokona 110 cm.

Villikset

 Siinä ne nyt on.

Törölän talveen täydelliseen

aikaan valmistuneet villahousut.

Lämmittää niin, etten tahdo riisua

niitä ennen kevättä.

 Kaava on muokkaus 

netistä löytyneestä ohjeesta

ja lanka Novitan Nallea.

Kutittaa hieman, 

mutta kai se nahka siihen tottuu.

Nyt saa tulla talvi ja viima.

Minä en enää palele.

(Empä.)

Joulukranssit

Mikä ihana innostus.

Löysin sinooperin alesta styroksikransseja

ja päätin kokeilla tehdä jonkin näköisiä 

joulu-/talvikransseja.

Inspiroituneena metsään lenkille

materiaaleja keräämään.

Sammal on pyöritetty kranssin päälle 

vihreällä rautalangalla 

ja siihen on sitten tökitty kaikennäköisiä koristeita

Talviversiossa on valkoisia helmiä, hopealankaa, 

valkoinen rusetti ja kristalli. 

Alhaalla on sammalta jossa tönöttää hassuja sieniä.

Jouluversiossa sammalta ja vähän jäkälää.

Mustikanvarpuja ja muuta joulurekvisiittaa.

Ja tästä se kaikki lähti.

Sammalta, pukki pulkassa 

ja ympärillä ruskeaa satiininauhaa 

sekä kultanauhaa helmillä.

Ja vaikka meillä monta ovea onkin,

en jokaiseen viitsi kranssia ripustaa.

Sikälimikäli nämä siis säilyy rupsahtamatta,

saattaa läheisille olla tiedossa

luonnonläheisiä joululahjoja.

Maalaislapsen kaupunkivaatteet

Vaikka maalla asutaanki 

eksytään mekin välillä kaupunkiin.

Näitä reissuja varten poika tarvi

haalarin lisäksi housu-takki setin.

Housut löytyi kirpputorilta (ihan uudet)

ja takin ostin JesperJuniorista.

Mutta tottahan se setti kaipasi myös

hieman omaa kädenjälkeä ja niimpä

ompelin takkiin sopivan hatun ja lapaset.

Molemmissa on vuorina fleece ja hatussa

korvien kohdalla taas tuulen suojat.

Kaavat on piirretty valmisvaatteista.

Tumput on todellakin vain autoilua ja kaupunki

hengailua varten, sillä trikoohan imaisee veden itseensä sekunnissa.

Tumput oli lähinnä kaavan testailu,

sillä odotan sormi valmiina että Majapuun 

verkkokauppaan tulee lisää merinovillakankaita.

Hattuun piti tulla keltainen tupsu,

 mutta se lanka joka kaapista löytyi olikin sinappia.

Silmät siis auki ja lankaa bongaamaan.

Viikonloppuna Tampereen Kädentaito messuilla tuli vähän bongailtua.

Murun koira neulos oli pöydän viimeinen kangas,

mutta meidän onneksi minä pidän vihreästä ja lapsi koirista.

Lisäksi hahtuvaa hoitotädin joululahjaan, hamppuinen tiskiliina, 

alpakka-merinoa villasukkiin, alpakka bouclee 

omaan ja siskon tuubihuiviin. Ainiin ja lisäksi koivuiset puikot

joihin voi näppärästi keräillä vaijereita ja päitä tarpeen mukaan.

Niin ja ne kaikki ihanat puuhelmet. 

Ihan huippua!

Lätsät ja kotsat

Näitähän se vuodenaikakin jo vaatii.

Lapselle Murun neulos jämistä tupsupipo ilman vuorta

ja hieman kylmempiin keleihin trikoohattu fleece vuorella .

Korvien kohdalle ompelin vielä vuoren sisään tuulisuojat.

Majapuun paloautosta lapselle pipo joka vaatii kyllä tupsua.

Ja sitten itselle trikoopipo 

jossa vuori samaisesta oranssista fleecestä. 

On kyllä mukava.

Ja vielä neulotut pipot itselle ja miehelle. 

Langat on jotain Novitan jämiä.

Ja sitten tämä ihana keskeneräinen projekti.

Lanka loppui kesken mutta ehkä jo pian selviää 

mikä siitä tulee.

Sen verran voin paljastaa että Törölässä 

näille on tarvetta :)

Paluu PipiPupun muodossa

Hiljaiseloa on vietetty.

Työelämä on vienyt mennessään ja 

täten ompeluaika on vähentynyt.

Tosin ompelupoydän sijainti lapsen leikkihuoneessa

ei ole ollut kovin inspiroiva paikka.

Mutta nyt, tadaa!

Raivasin itselleni kellarista oman huoneen.  

Täällä on ihanaa levittäytyä ja 

inspiroitua kaikessa rauhassa. 

Seinien tunkkainen panelointi on minua aina

hieman ahdistanut, mutta

eipä haittaa nyt. Katto on sentään valkoinen ja

valaistus hyvä.

Luksuksena vielä merinäköala ikkunasta. 

Tavarat vielä hieman hakee paikkojaan, 

mutta suurin osa on jo asennettu. 

Keskeneräisten töiden lista oli niin pitkä etten 

meinannut tietää mistä aloittaa.

Niimpä syntyi sitten PipiPupu.

Pupun sisällä on kauraa ja toivon että se parantaisi

meidän perheen tästä ikuisesta flunssasta.

Flunssa käy lapsella aina hengitysteihin 

ja ajattelin että lämmin kauratyyny rintakehän päällä

voisi tuoda apua. 

Söpö siitä ainakin tuli.

Kaikenmaailman leijonia

Kummasti on tullut tehtyä kaikenlaisia 

leijona juttuja, vaikka Onni ei edes fanita niitä 

mitenkään suuresti.

Murulta tilasin alkukesästä paksua leijona 

neulosta ja nyt kelien kylmetessä tein siitä tavallisen 

pitkähihaisen paidan ja eteen lisäsin taskun. 

Sanotaanko tuota nyt sitten kengurutaskuksi?

Paidan kanssa kaveriksi tuli lippis jolla on kokoa

niin mahtavasti että se mahtuu omaankin päähäni.

Ainakin on kasvun varaa.

Paidasta jätin hupun pois ihan sen takia, 

että ajattelin paidantoimivan hyvin 

myös talvella haalarin alla.

Olohuoneen uusi syysilme tarvi sohvalle jotain 

pehmeää ja halittavaa. Aplikoin fleecestä 

maailman pehmoisimman leijotyynyn. Ja voi pojat.

Kyllä tämä kaveri on saanut jo monta halia.

Samaisen leijonan innostaman teen Onnille

fleecehaalaria, joka roikkuu kuvassa oikealla.

Siitä sitten uusi postaus kun saan ommeltua vetiketjun 

ja koko vaate on valmis. 

Kuvassa myös näkyy kuinka olen valinnut ompelupaikakseni 

talon pimeimmän nurkan leikkihuoneesta.

Parannusta edelliseen mutta haaveena on vallata

alakerrasta kokoneinen huone vain omaan käyttöön.

Sitten vielä tämmöinen pipo. 

Malli on aivan mielettömän hyvä ja

 löydetty jostain täältä netin syövereistä.

Kankaana on Paapiin ihastuttava

 luomupuuvillatrikoo joka on niiiiiiiiin pehmeä. 

Vuoreksi laitoin ohutta fleeceä.

Syystakki

Tämä takki on ollut tekeillä niistä vuosista asti 

kun Marimekon tehtanmyymälässä

kaikki vaatetuskankaat maksoivat 6€/m.

Kangas on ihanan joustavaa ja oli minun mielestä ihan takin näköistä.

Sopivaa kaavaa ja inspiraatiota etsiskeltiinkin sitten 

aika monta vuotta.

Kaava on löydetty  1/2004 Moda lehdestä

ja pieniä muutoksia mun kroppaa varten 

sekin tarvisi.

Hieman kiritää hauiksen kohdalta ja 

hartiatkin kinnaa. Muuten oikein mainio.

Hupussa samoin kuin hihoissa on mustaa resoria.

Hupun yläreunassa on tommonen lippa 

joka hieman kiristää huppua ja pitää sen näin ollen

paremmin päässä.

Kaavassa erityisesti tykkään siitä, että huppu nousee

korkealle kaulan kohtalta.

Ihan jees takki ja tulee varmasti käyttöön

hieman viileämmillä keleillä.

UuuuuAaaaaaUuuuuuAaaaaa!

Niinhän siinä kävi että minunkin oli pakko tilata

Majapuulta paloauto neulosta.

Niin hyvältä näyttivät kaikki siitä tehdyt vaatteet

eri blogeissa.

Kun kangas sitten tuli oli hieman pettynyt.

Värit ja kuviot ei oikein napannu.

Neuloksesta syntyi kuitenkin  huppari 

johon olen enemmän kuin ihastunut.

Se on totta, että joissan tapauksissa

kangas näyttää paremmalta valmiina vaatteena.

Vielä kun saisin pojan 

laittamaan sen edes kerran päällensä 

ennen kuin se on liian pieni.

Taskujen tekeminenkin oli yllättävän helppo nakki.

Kaava on taas ottobresta 4/2012.

Traktorimiehen välipala

Traktorikangas on muistaakseni tilattu Ikasyriltä ja 

kaava uusimmasta Ottobresta. 

Mukava peruspaita koossa 110 cm.

Innostuin tekemään tänään mansikkakiisseliä.

Edellisen kerran hommaa olen kokellut noin vuosi sitten

ja siitä ei todellakaan tullut syötävää.

Oli melkosta klimppiseosta se.

Tämä kelpasi kuitenkin koko porukalle.

Lieneekö sen takia että lisukkeena oli vaniljakastiketta.

Nam.

Diktaattorin villahousut

Kerrankin ajoissa villahousujen kanssa. Ajatuksissa siintää

jo syksy ja kylmä talvi. Talvi tässä talossa saattaa olla hieman viluinen

ja halusin ajoissa tehdä lämmikettä. Pöksyt on omalla kaavalla Nalle-langasta

ja kuvio jostain vanhoista ristipistomalleista sovellettu.

Ihan kivat mutta jos jaksan niin voisin purkaa kuvion ja 

tehdä vaikka tähdet polvien paikalle.

Hyviä neulekuviomalleja otetaan vastaan.

Tämäkin projekti sai alkunsa. 

Eli pojalle ollaan vaihtamassa sänkyä isojen poikien sängyksi 

kun jalkapohjat ottaa jo pinnasängyn laitoihin kiinni.

Päiväpeitto johon on tulossa vielä mahdollisesti tummansininen 

reunus, kuviotikkausia ja kankaanpainoa. 

Tämä odottelee siis lisäinspiraatiota.

Maailman mahtavimpia

 valkosuklaa-mustikka muffinsseja noin 16 kpl

Ainekset on:

225 g margariinia

2 dl sokeria

3 munaa

4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniliinisokeria

1 dl maitoa

3 dl mustikoita (laiton enemmän)

50 g valkosuklaata (laitoin paljon enemmän)

Uuniin 200 astetta ja noin 20 min.

Monta marjaa samassa rasiassa

Ihastuttava kukkakangas muotoutui lyhythihaiseki pitkäksi 

trikoopaidaksi. Kaavan piirsin h&m:n perus 

t-paidasta. Hieman tarvii kaava vielä muokkausta

niin kuin myös tämä kotiäiti. Sitä ollaan taas niin

suoraan marjametsään lähdössä.

Onnille Martti-paita. Kankaat on collegea ja aplikointi

velouria ja joustofroteeta. 

Martti oon ehkä enemmänkin äitin ja isin suosikki 

joten suunnitelmissa olisi myös Luigi-paita. 

Tarkempi kuva aplikoinnista. Kiitos 

oe-ryhmälle josta sain apua kuvan kanssa.

Ja sitten aaaahhhhh. Maalle muuttaminen on saanut minussa aikaan 

hullaantumisen ajatukseen itse kasvatetusta ja lähiruoasta. 

Neuroottisena olen melkain joka päivä ryöminut metsassä keräämässä 

marjoja ja muita luonnon antimia. Mikä sen ihanampaa kun istua pöytään ja huomata 

että kaikki lautasen antimet on löydety puolen kilometrin säteeltä. 

Kala merestä, peruna ja sipuli kasvimaasta ja sitä rataa. 

Herneet ja mansikat omasta maasta, viinimarjat (joita oli myös mustia) villiintyneistä puskista ja 

kesäkurpitsa ihanalta vuokraemännältä. Kuvasta puuttuu vielä ne vadelmat, mustikat

ja muutama kanttarelli. 

Aika hyvä saldo yhdelle päivälle vai mitä?

Jälki lisäyksenä kuva Martista tositoimissa.

Hattuja,pupuja ja housut

Kesän yllättäessä oli ommeltava muutama 

viileämpi lippis. 

Autot on tietysti paras eikä siileillä taida olla

mitään käyttöä.

 Lippisten ompeleminen on mulle ollu pieni haaste

ennen kun keksin kuinka saan taakse kuminauhan 

ommeltua kauniisti.

 Murun neuloksesta tehty pupu-paita on ollut valmiina

 jo kauan.Sitä on käytettykin jo monesti. 

Tämmösten talvivaatteiden sijasta nyt pitäisi ommella shortseja ja t-paitoja.

 Lupasin Onnille uuden pupu-paidan kun 

entisessä hihat on liian lyhyet 

ja tapaus on muutenkin ihan kulahtannut. 

Tykkään tästä niin kovin ja tätäkin paitaa jouduin

 jo hinkkaamaan sappisaippualla. 

 Tässä lähikuva aplikoinnista. 

Tarkimmat tietää että kyseessä on osa

 Leena Rengon suunnittelemaa kuosia.

 Kauan keskeneräisenä roikkuneet 70-luku sammarit

 valmistu myös viimein. Toivottavasti näille löytyy käyttöä

 ennnen kun jää pieniksi. Nämä oli mulle jostain syystä liian suuri haukkasu.

 Ei meinannu tulla millään valmista. 

Lopputulos nyt kuitenkin on ihan ok

 ja kyllä näitä Onnin vaatekaappiin haluaisi lisää.

Vuorena on vanhaa retro puuvilla 

ajanhengen mukaisesti.

Nyt siirrytään tekemään t-paitoja ja muita kesäasuja.

(Kuvien huono laatu johtuu siitä että joudun käyttämään 

kännykän kameraa.)

Mur mur murua

Lippalakkien tekoa on suunniteltu ja suunniteltu.

Vihdoin sain toteutettua yhden ajatuksen

ja voi pojat kyllä tätä ommeltiin ja purettiin.

Lopputulos kuitenkin miellyttää äitiä ja Onnikin suostui 

sitten ulkon pitää sitä päässä. 

Päälikangas on siis Murun neulosta ja 

vuorena ohut trikoo.

Pitäiskö tehdä itsellekin?

Kevät

Kevät, kevät, kevät.

En vaan voi lakata ihastelemasta tätä luonnon kauneutta

ja ajatusta että saan asua maalla.

Ulkona näyttää jo ihan kesältä vaikka lämpömittari 

ei vielä kesässä olekkaan. 

Viime aikoina olen innostunut lukemaan ulkosaariston

historiasta. Johtuuko se siitä, että täällä kaikki tuntuu niin 

uudelta ja jännittävältä, vai onko saariston historiassa 

enemmän draamaa ja toimintaa verrattuna sisämaahan?

Keittiön ikkunassa rehottaa basilika, jonka ostin läheiseltä 

kurkkutarhalta ja meri kimmeltää tyynenä.

Sisäinen rauha ja kodin tuntu on ihana olo <3

Sormet syyhyää mustikoita keräämään. 

Ne raakileet tuntuu jo niin isoilta ja niitä on niin 

paljon!

Tänään retkeiltiin talon takana

taikametsässä. Pitää vaan muistaa varoa 

käärmeksiä.

Ja tein hieman jotain luovaakin.

Katkoin pihasta koivun risuja ja 

pyöräytin niistä kranssin. Edellinen oli jo hieman jouluinen.